jotenki tuntu nyt hyvältä alkaa kirjottaa. oon jo kaua haaveillu blogin pitämisestä; päiväkirjaa joskus jaksan kirjotella mut aika usein seki jää, yleensä sen takii ku myöhään iltasin ois aikaa kirjottaa mut sillon ei meinaa enää kynä pysyy kädessä. muutenki mun kirjotus on usein vähä sinnepäin, mä osaan ne kirjottamisen kielioppisäännöt ja muut, mut tähänkään en jaksa ees isoja kirjaimii laittaa.

nomutta. joulu tuli ja meni. se alkaa menettää tarkotuksensa, ainaki mun elämässä. tänä jouluna en ees lahjoja toivonu ja jotenki oisin ollu ehkä tyytyväisempi ilman niitä. no ei saa valittaa. tottakai on tullu syötyy liikaa, niinku aina. huono olo on ja pysyy, tänää oli pakko lähtee lenkille, saamaan vähä ees happee. nää vapaapäivät onki täs menny makailles ja siivoilles, neljän seinän sisällä. en oo nähny oikein ketää ihmisii neljään päivään. huoh.

kauhee ikävä kahta ihmistä. kaverii. tai en oikei osaa luokitella niitä, toinen on yks tärkeimmistä, vaikkei me kauheen hyvin ehkä tunnetakkaa, ollaan vaa tultu siihen tuloksee et me tajutaan toisiimme. toinen taas on jotenki outo tapaus, tärkee seki. en vaa oikein tiiä miks.

no yleisin kysymyshän se "miksi" on. ja ehkä sellanen mihin ei koskaa löydy vastausta. no voi nyt menee iha maailmankaikkeuden tulkinnaks ja avaruuden määrittelemikseks jos vielä jatkan.